No nyt on asioissa päästy vähän eteenpän, nimittäin ilmottauduttiin tänään munasolun luovutus-jonoon! Ollaan ainakin yhden askeleen lähempänä Helmeä :) Saatiin J:n kanssa juteltua viikonloppuna ja päästiin jonkinnäköiseen yhteisymmärrykseen asiasta. Me happy!
Olen kesäkuussa silti menossa vielä lääkäri, diplomi-homeopaatti Liisa Sulkakoskelle ja katson mitä mieltä hän on asiasta ja mitä hän suosittelisi. Myös vyöhyketerapia ja hermoratahieronta on ollut mielessä. Minulla kun on selässä kuona-aine pallukoita niin ne tarvisi saada pois. Mieli on nyt kuitenkin hiukan parempi, kun tietää että asiat on edes vähän edenneet. Saas katsoa mitä tuleva tuo. Täytyisi saada oikein kunnon hermolomaa ja ajattelinkin pitää talviloman pääsiäisen aikoihin niin saisi lepuutettua mieltä työpaikasta ja sen asioista. Pikkuisen kun on tupannut stressiä pukkaamaan niin lapsettomuuden kuin sitten töidenkin puolesta. Lomaa odotellessa :P
Vielä sen verra täytyy "synkistellä", että olen tässä nyt paljon jutellut ystäville ja tuttaville luovutushoidosta ja moni on ollut niin halukkaita auttamaan jos vaan jotenkin pystyisi. Olenkin sitten maininnut ristiinluovutuksesta, eli jos ystävä luovuttaisi munasoluja pääsisin jonossa eteenpäin, koska ystäväni munasolut menisivät ensimmäiselle jonossa olevalle ja minä saisin sitten seuraavat luovutetut solut. Kuitenkin tässä kohtaa jokainen on sanonut että ei hän ainakaan halua pistää itseään ja kaikkia niitä hormooneja kroppaansa ymym.. Miksi sitten sanoa että auttaisivat jos ei kuitenkaan ole valmis niin tekemään?? Olen ollut tästä hieman pahoillani, koska minä kyllä jos tietäisin että ystävälläni olisi minun tilanteeni ja voisin häntä auttaa tällä tavalla voisin hyvinkin luovuttaa munasolujani.. Mutta sellainen mietintä vielä tähän loppuun. Onko muilla ollut samaa??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti