Niin paljon ajatuksia, niin paljon pohdittavaa, mutta kuitenkin niin vähän kelle kertoa. Paitsi teille. Teille voi kertoa mitä tämän neitokaisen päässä pyörii. Voitte tukea tai tuomita. Mutta kerron jokatapauksessa.
En kyllä oikein tiedä mistä alkaisin ja mitä kertoisin, kerrottavaa kun on niin paljon.
Toiveissa raskaus. Se on ollut jo yli kolme vuotta. Mutta tarinani alkaa kuitenkin jo paljon aikasempaa. Ihan jo murrosikäisestä, jolloin odottelin kuukautisia alkavaksi. Kaikilla muillakin alkoi. Odottelin ja alkoivat ne kun olin 15 vuotias, mutta ne tulivatkin vain kerran. Seuraavassa kuussa ei mitään, eikä sitä seuraavassa, eikä sitä seuraavassa. Lääkärissä käskettiin vain odottaa, kyllä se kierto sieltä tasaantuisi. No meni siinä sitten vuosi kun yhdet kuukautiset tulivat taas ja jäivät sitten pois. 18-vuotta täytettyäni hakeuduin tutkimuksiin, koska kuukautisia ei enää kuulunut. Kaikki näytti muuten hyvältä, mutta jostain syystä FSH ja LH arvoni huitelivat pilvissä (v.2009 S-FSH 76.2 U/l ja LH 44 U/l ja estradioli 0.0300 nmol/l). Minut lähetettiin Turun Yliopistolliseen Keskussairaalaan perinnöllisyys- ja kromosomimutaatiotutkimuksiin, mutta kaikki oli niidenkin puolesta hyvin. Jostain syystä munasarjani ovat tälläisessä "uinumistilassa" ja diagnoosini olikin ennenaikaiset vaihdevuodet. Lääkärit eivät osanneet sanoa mistä tälläinen johtuu ja voi olla että on vain jokin ohimenevä tila, mutta kovin suuria toiveita eivät antaneet. Jos lasta toivoisin, olisi kuulemma munasolun luovutus ainoa vaihtoehto. Minulle määrättiin hormonikorvaushoito ja kävisin joka vuosi naistentautien poliklinikalla kontrollikäynnissä. Jonkun verran mietein tuolloin juuri lapsen saamista myöhemmässä vaiheessa, mutta en silloin edes seurustellut, joten asia jäi vain mietintä asteelle. Olihan minulla vielä aikaa enkä ajatellut asiaa niin kovasti niihin aikoihin.
Pari vuotta tutkimusten jälkeen tapasin mieheni J:n. Kerroin heti jo alussa ongelmastani ja se ei haitannut häntä. Sitten kun olisi lasten aika, tulisivat ne tavalla tai toisella. Hän myös tiesi sen, etten käyttänyt mitään ehkäisyä (oli se nyt niin pieni prosentti tulla luomusti raskaaksi tilassani, joten en katsonut siihen olevan tarvetta) J:n kanssa oltuamme 1,5 vuotta yhdessä, vuonna 2009, kysyin voisimmeko mennä munasoluluovutus-jonoon, se kun saattaa pahimmillaan kestää jopa muutaman vuoden. Tämä sopi J:lle ja jäimme odottamaan. Kuitenkin 2010 kesällä päädyimme pitämään pienen erätauon suhteessamme. Me molemmat tarvitsimme omaa aikaa selvittääksemme ajatuksemme. Taukomme ei kestänyt kuitenkaan kuin joku kolmisen kuukautta ja päädyimme jatkamaan suhdettamme. Joulukuussa 2010 saimme tiedon että tammikuussa pääsisimme luovutushoitoon. Oli kyllä nyt niin väärä ajankohta joten päädyimme, että siirrämme hoidon myöhemmälle. Ja nyt monta vuotta myöhemmin odotan yhä..
Tässä oli nyt alkuun infoa mitä on tapahtunut ja lisää tulee. Kirjoittamisiin!
