Rentouttavaa

Olen ollut 1,5vko talvilomalla ja tuli kyllä ihan tarpeeseen. Vaikken tehnyt mitään oikein erikoista, niin koko aika oli kuitenkin rentouttavaa. Työsarkalla kun on ollut vähän stressiä ja palaverikään ei ihan kamalasti auttanut tilannetta. Vähän, muttei ihan niin paljoa kuin olisin toivonut. No mutta, muuten loma meni kivasti ja eipä ole kuin 4pvä töitä ensiviikolla, niin sitten lähdemmekin viettämään lomaa Gardajärvelle! :)

Helmen asiat ovat myös mukavaa vauhtia edistymässä. Saimme sovittua ensikäyntiajan ja se onkin sitten 12.5 eli kun palaamme Gardalta. Kuten jo viime postauksessa sanoin, jonot ovat tällä hetkellä hyvät joka tarkoittaa kuulemma n. puolta vuotta. J jo tuossa laskeskeli, että jos hyvin käy, niin meillä saattaisi ensikesänä olla se oma pieni Helmi :) Toki eihän se välttämättä tarkoita että heti onnistuu, mutta pidän toivetta yllä. Sillä ollaan jo pitkään menty. Usko, toivo ja rakkaus. Uskon ja toivon, että saan sen pienen pienen rakkauden <3 Tälläistä tällä kertaa ja kirjottelen kun olemme käyneet ensikäynnillä :)

Asiat etenee

Jaahas, täällä ollaan melkein tervehdytty! Vähän vielä on limaa kropassa enkä mitään kovin raskasta jaksa vielä tehdä, mutta parempaan suuntaan. Töissä olen siis jo ollut, mutta pilates-tunneille en ole vielä uskaltautunut. 

Asiat ovat Helmen kannalta tosiaan lähteneet liikenteeseen :) Eilen tuli soitto Turun väestöliitosta, että koska sopisi mennä ensimmäiselle neuvottelukäynnille. Luovutusjonot ovat kuulemma tällä hetkellä hyvät :) Soveimme että puhumme vielä J:n kanssa koska olisi hyvä hetki mennä. Minulla olisi pääsiäisen aikoihin talvilomaa, mutta täytyy katsoa olisiko ensikuu kuitenkin parempi. Myös Satakunnan sairaanhoitopiiriltä tuli postissa maksusitoumus hoitoja varten. Edes jotain positiivista on että saamme hoitoihin avustusta, koska tilanteemme on niin "paha". Jotain pientä maksua itselle tulee, mutta puhutaan kuitenkin vain satasista tuhansien sijaan. Kyllä tuli niin hyvä fiilis itselle! Ainut, että työpaikan takia on aikamoista stressiä päivittäin ja saas nähdä kauanko mahdan enää olla sinä työpaikassa.. Irtisanonko itseni, loppuuko liikkeen toiminta vai saadaanko asiat vielä siihen malliin että jatkaminen olisi mahdollista. Saas nähdä. Aina kun joku stressinaihe lähtee, tulee toinen tilalle. Huoh.. Töissä palaveerataan ensiviikolla niin katsotaan sitten, josko saisi jotain positiivista siltäkin saralta :) Tälläistä tähän hetkeen ja kirjoittelen taas!

Sairaana

Kirjoittelempa tänne kun olen viettänyt kohta viikon verran vaan sängynpohjalla. Minuun iski oikein kunnon räkätauti, joka alkoi kuumeen nousulla ja kurkkukivulla torstaina. Lähdin jopa töistä muutaman tunnin aikasempaa, koska olo oli niin ikävä. Iltaa kohden kuume jatkoi nousuaan lähemmäs 38 ja oli kyllä kamala olo. Menin silti koko päivän ilman särkylääkettä ja otin vain luontaistuotekaupasta ostamaani Propolista. Pitäisi olla tälläinen luonnon "antibiootti" :) Seuraavana aamuna kurkku oli kipeä, nenä "tulessa", kauhea nälkä ja jääkaapissa ei tietenkään mitään. Onneksi rakas äitini oli vapaalla ja suostui heti lähtemään tuomaan minulle jotain syötävää. Omistan kyllä maailman ihanimman äidin <3 Hän myös jaksoi hieman siivota ja hoitaa koiria. Kuume nousi päälle 38 ja vaikka olo olikin välillä kovin huono en siltikään ottanut särkylääkettä kuin vasta yöksi, että sain nukuttua.

J on työreissussa ja minulla olisi ollut vapaaviikonloppu jolloin olisin voinut treenata koirien kanssa, mutta tottakai minun oli viruttava kuumeessa sängynpohjalla -_- Ilmakin oli todella ihana. Aurinko paistoi, mutta oli silti viileä. Enpä mitenkään olekkaan katkera tästä.. No maanantaihin mennessä en ollut vieläkään työkunnossa, joten kävin terveysasemalla ja sain vielä kolme päivää sairaslomaa. Olen jaksanut jo olla jonkin verran ylhäällä ja olo on siis todellakin parempi, mutta pelkään että kunto romahti sen verran että saatan joutua hakemaan vielä loppuviikonkin sairaslomaa. Haluaisin kuitenkin koittaa välttää saamasta mitään jälkitautia.

Aika vaan tosin alkaa käymään pitkäksi ja jotenkaan ei jaksaisi edes elokuviin keskittyä. Saatikka maata enää. Joka paikkaa särkee ihan pelkän makaamisen takia. Ainut mikä myös surettaa, että aina kun olen kipeänä niin vitamiinien ottamiseni jää vähäiselle, koska kurkkukivun kanssa ei mielellään niele yhtään enempää kun on oikeasti pakko. No kun tästä paranen, saan käydä ostamassa jo loppuneet vitskut ja aloitan sitten kunnon kuurin. Tälläisiä tällä kertaa! Koittakaa pysyä terveinä!

*muoks* Niin ja tänään onkin minun ja J:n vuosipäivä, että hyvä aprillipila tämä on ollut jo 6 vuotta <3