2.PAS

Toukokuussa tehtiin toinen pas-siirto ja mukaan tuli taas 3pvä ikäinen alkio. Tällä kertaa muistaakseni ei otettu mitään ylimääräisiä lääkkeitä, paitsi koska olin ennen limakalvojen ultraa ollut vatsataudissa ja zumenonit ja lugesteronit olivat imeytyneen vähän heikommin, nostettiin zumenon 3tab/pvä. Aikaisemmin oli 2tab/pvä. Tässä siirrossa alkoi tunteet kääntymään epätoivon puoleen, vaikka lääkärit sanoivat että yleensä joka kolmas siirto kiinnittyy, mutta ajatukset harhailivat jo siinä jos minussa onkin vika ja kroppani ei vain suostu ottamaan alkiota vastaan. Olin aivan varma, että testitulos on negatiivinen. Taaskaan ei minkäännäköisiä oireita ja muutenkin epätoivo valtasi mieltä. Ja kuten arvata saattaa, ei ollut tämäkään pieni huurunenä kiinnittynyt. Pettymys on aina niin älyttömän suuri silloin testipäivänä, mutta onneksi sain Turusta taas tsemppiä, että koitetaan vaan uusiksi seuraavaan kiertoon. Jäimme taas odottelemaan sitä.

1. PAS

Heti seuraavaan kiertoon lähdettiin kokeilemaan uutta yritystä. Siirto sijoittui huhtikuulle ja yksi 3pv ikäinen pas-alkio pääsi taas kyytiin. Sain myös ns. kiinnitymispiikin Gonalpeptyl, joka laitettiin vatsanahkaan parin päivän kuluttua. Nyt mieli oli paljon rauhallisempi kuin ensimmäisessä siirrossa ja monta päivää menikin ajatellessa ihan muita asioita. Toki aina välillä sitä mietti ja kuunteli kroppaansa tuntuuko mitään oireita. Nämä siirrot ovat olleet sellaisia, etten kaueasti ole niistä kirjoittanut mitään ylös, joten nytkään en kovin hyvin enää muista mitä tuolloin tapahtui tarkemmin. Testasinko aikasempaa ja montako kertaa ym. Lopputulos oli kuitenkin se ikävä negatiivinen :/ Mieli oli todella matala, mutta päätin että uutta putkeen vaan seuraavaan kiertoon!