Helmikuun 14pvä vietettiin tosiaan häitä ja olin sitä ennen saanut tietää, että meille oli löytynyt luovuttaja ja hoidot voisivat alkaa heti häiden jälkeen. Luovuttajaa jouduttiin ultraamaan muutamaan kertaan enemmän ja aikataulut siittyivätkin viikolla, mutta vihdoin 27.2 tehtiin luovuttajalla punktio ja J meni antamaan oman näytteensä.
Luovuttajalta saatiin kerättyä jopa 18 munasolu joista 15 hedelmöittyi. 12 saatiin pakkaseen ja ensimmäinen tuotesiirto tehtiin 2.3. Siitä alkoikin 2vko tuskaisat piinaviikot. Ensimmäisen testin taisin tehdä jo viiden päivän jälkeen. Tuli niitä testejä muutama tehtyä ennen virallista testipäivää, mutta kaikki olivat negatiivisia. Myös testipäivän testi ja veritesti vielä varmisti sen, että meidän pikkuinen ei ollut kiinnittynyt. Pettymys oli suuri, koska toiveet olivat niin korkealla ja usko että kyllähän minä raskaudun jo heti ensimmäisellä siirrolla. No eipä auttanut muu kun soittaa Turkuun ja siellä sitten jo alettiin suunnittelemaan uutta siirtoa heti seuraavaan kiertoon.
Turun Väestöliitto on muuten aivan ihana paikka! Henkilökunta on aina niin iloista ja he koittavat tsempata jaksamaan. Samaa en voi sanoa Porin naistentautien osastosta. Tai no sehän on nykyään niin hyvin yhdistetty äitiyspolin kanssa, että minä kun odottelen aikaa kohdun limakalvon ultraan ja koitan tsempata itseäni jaksamaan, niin katselen siinä ilmottautumispisteen vieressä pallomahaisia äitejä jotka tulevat omalle neuvola-ajalle ja lähtevät onnesta itkien pois kun ovat saaneet nähdä pienen ihmeen monitorin ruudulta. Eipä tunnu juuri yhtään pahalta ei. Saatana soikoon kun on pistänyt sitten vihaksi ettei ole yhtään voitu ajatella kun uutta äitiyspolia rakennettiin😡 No mutta ei sille mitään mahda ja täytyy sanoa, että kun pakko on, niin ihminen kestää kyllä niin paljon vihaa ja tuskaa ettei sitä voi edes käsittää. Tälläinen aloitus siis meidän hoitojen kanssa, kovin negatiivinen aloitus etten sanoisi. Kirjoitan jatkoa toisena päivänä, tämäkin oli jo aikamoinen romaani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti