Tänään tuli pienimuotoista takapakkia kun soittelin TVL:ään ilmoittaakseni uuden puhelinnumeroni (hyvä tekosyy urkkia taas lisätietoa jonoista yms. :P). Ajattelin varmuudeksi kysyä, että onhan se elokuussa lähetetty psykologin lausunto tullut perille. Arvatkaas mitä. No eipä sitten ollut tullut!! Hoitavalta lääkäriltäkin vielä varmistettiin, mutta ei ollut lausunto tullut. Minulle on psykologi laittanut 19.8 viestin, että hän on laittanut lausunnon lääkärillemme ja jää odottamaan kuittausvastausta. Eipä ole sitten viitsinut pariin kuukauteen laittaa minulle ettei kuittausta ole tullut. No hädissäni tietenkin kyselin, että onko tämä voinut vaikuttaa etenemiseemme jonossa :O Puheluni siirrettiin seuraavalle. Tämän ei kuulemma pitäisi vaikuttaa, mutta olisi kyllä erityisen tärkeää saada lausunto, koska kävimme vielä eri psykologilla mitä he olivat suositelleet. Miksei mikään voi koskaan mennä sujuvasti??!
No onneksi se nyt ei sitten ole vaikuttanut, mutta kyselimpä sitten taas jonon kulkua ja sanoivat että jono kulkee tällä hetkellä todella hyvin ja on periaatteessa edennyt edellisestä soitostani. Ainut huono puoli oli, että pariskuntia passiivijonosta oli myös siirtynyt hoitoihin. Sanoivat kyllä että kannattaa varautua että soitto voi tulla hyvinkin yllättäen, mutta tälle vuodelle eivät luvanneet että pääsisimme. Kuulemma emme ainakaan sitä vuotta joudu odottamaan(jonoon olemme tosiaan menneet huhtikuussa) eli kyllä varmasti aikalailla alkuvuodesta pääsisimme. Luovuttajia on onneksi silti ollut nyt hyvin, kiitos heille <3, mutta jotenkin niin toivoin hoitoja vielä tälle vuodelle :/
En jaksaisi enää yhtään odottaa, vaikka tiedän että on paljon ihmisiä jotka ovat odottaneet vuosia ja olleet hoidoissa, mutta saaneet vain negatiivisiä, mutta olen melko varma että aika moni tälläisessä tilanteessa kuitenkin päivittelee juuri sitä omaa kohtaloaan ja omia tuntemuksiaan. Minä elän sellaisessa hetkessä elämää, jossa moni läheisistä ystävistäni on juuri tänä vuonna saaneet lapsen. Jos kaikki olisi normaalisti meillä olisi jo lapsi, ehkä jopa kaksikin ja ystäväni olisivat nyt vasta saaneet. Mutta eihän se mene niin kuin on suunnitellut.. Tuntuu niin pahalta, että ystävilläni on jo melkein kaksivuotiaat lapset, kun minä vasta voisin ehkä saada ensimmäistä ja siitäkään ei ole varmuutta että ekasta siirrosta onnistuisi. Huoh, kylläpä taas jotenkin masensi......
Tiedän, että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa......
Tiedän, että meidänkin jälkeen on ihmisiä jonossa.....
Tiedän, että monet ovat yrittäneet ensin luomusti vuosia, sitten hoidoilla vuosia......
Tiedän, että jotkut eivät ole saaneet lainkaan lasta.....
MUTTA
Nyt ei vain pysty ajattelemaan kuin omaa kohtaloaan, anteeksi siitä niille joilla asiat pahemmin kuin minulla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti